Denniksen ja Oasiksen jälkeen oli aika suunnata uuteen uljaaseen Kampin keskukseen, tähän itsemurhahyppääjien paratiisiin.
Lievässä nousuhumalassa oli hauska keilata muutama tunti Miljonääri-Jussin keilakeitaassa skumppaa ja fisuja litkien, ohramallasta tietenkään unohtamatta. Puolen yön hujakoilla olikin sitten aika suunnata Sedun uutukaiseen, Luxiin.
Kilautus Luxin baarimestarille ja neitokainen saapuu noutamaan seurueemme keilahallin edustalta. Kierrämme jotain hämärää reittiä yökerholle ja näemme vain vilaukselta kauppakeskuksen ulkopuolelle pakkautuneen rahvaan joukon. Luxiin penetroituminen onkin hieman erilaisempi prosessi kuin monissa muissa yökerhoissa. Ensin tunnin jonotus pihalla, sitten hissillä ties kuinka monta kerrosta ylöspäin, jossa pääsee vihdoin luovuttamaan päälysvaatteensa ystävällisille narikkanarreille.
Takit naulaan ja tiskille. Jano on huutava, joten kahmaisen mukaani puolikkaan pitkänsaaren jääteen. Maku ja humallutusaste on kohdallaan.
Kun seurueen nesteystyspuoli oli kunnossa, etsimme istumapaikat. Hallimaisen tilan reunoilla on hämäriä loosseja, joista yhdessä oli muutama sohvapaikka vapaana. Kuinka ollakaan muutaman minuutin istumisen jälkeen ilkeä nainen ilmoittaa, että looshit on varattu ja meidän olisi syytä kerätä luumme. Pienen protestoinnin jälkeen nousemme.
Luxin on väitetty olevan stadin hienoin yökerho, mutta tällä visiitillä ainakaan allekirjoittanut ei vakuuttunut. Tanssitytöistä voi tosin antaa muutaman extrapisteen. Myös legendaarinen VIP-tila ja alakerran klubimeininki jäi hämärän peittoon.
Haahuilemme vielä tovin mustilla sävyillä sisustetun juottolan tungoksessa ja testaamme salin peräosan asialliset saniteettitilat. Hyvin pohjustettu humalatila alkaa olla siinä sfäärissä, että päätämme poistua paikalta. Takkeja päälle kiskoessamme huomaamme ison kyltin narikan vieressä: Kuvaaminen kielletty!
